Unettomat yöt..?

Miksi ihmisen pitää nukkua? Miksi on niin vaikea saada nukutuksi? Miten saan rauhassa nukuttua, ilman kaikkia ajatuksia?
Nämä kysymykset ovat kiusanneet minua jo pidemmän aikaa. Noin kaksi kuukautta sitten tämä alkoi, ja on jatkunut pikku hiljaa vain pahenevana. En saa nukutuksi öisin, valvon, mietin, itken, nukahdan ja sitten taas herään. Mutta miksi näin?
Unen saaminen illalla ei ole ongelma, nukahdan kyllä, mutta siitä noin 3-4tunnin kuluttua herään. Joko herään painajaiseen, itkuuni tai sitten ihan muuten vain. Sen jälkeen en saa nukuttua enään kunnolla, valvon pitkiä aikoja, nukahdan uudestaan ja taas herään. Tätä jatkuu niin kauan kunnes herätyskello soi ja pitäisi lähteä töihin, mutta väsyneenä ja huono tuulisena.

Huomaan itse, kun olen valvonut yöllä enkä ole saanut nukutuksi, olen kiukkuinen, väsynyt, allapäin ja "jämähtänyt" koko ajan. Töissä yrittää tsempata lasten vuoksi, jotta edes työt tulisi tehtyä kunnolla. Onneksi on työtoverit, kelle pystyy avautumaan ja kertomaan hädän ja tuskan. Mutta ei heillekkään kaikkea halua vierittää. Miksi minun pitää nukkua niin huonosti ja kärsiä siitä vielä pitkään? 

Olen noudattanut yhtä oppia, mikä minulle on annettu aikoja sitten rakkaan edesmenneen isomummun kertomana. "Älä murehdi turhista. Jos murehdit, älä tee sitä yksin. Yksin ollessasi asian kanssa, se tuntuu isommalta mitä on." Olen siis puhunut asioista, mitkä on harmittanut, mietityttänyt, itkettänyt. Mutta silti ne asiat tulee päähäni yöllä. Ei toimi, se ei vaan toimi.

https://www.youtube.com/watch?v=F2g9I-v3qNE

Ilman mun läheisiä, murua ja hyvää ystävääni.. Mä en tiedä mitä mä olisin, jos mulla ei olis heitä. Rakas ystäväni, hänelle voin laittaa viestiä vaikka keskellä yötä jos ahdistaa. Murulle pystyy puhua kaikesta, mutta mitäs sitten kun mikään ei auta. Oon yksin ongelmien kanssa, mitkä ahdistaa, mietityttää ja valvottaa.

Aina kun valvon, mietin mitä kaikkea hyvää mulla on elämässä. Mitä oon saanu kokea jo tähän asti, mitä mulla on ollut, mutta on lähtenyt mun elämästä. Mulla on perhe, työ, oma rakas, ystäviä, harrastuksia. Mietin aina, mitä vielä haluaisin elämässäni kokea. "Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä se päättyikin tähän." sanonta on tullut liian tutuksi minulle. Olen menettänyt niin monia rakkaita ja ystäviä liian nuorena. Siksi haluaisinkin elää elämän päivä päivältä ja elää sen päivän täysillä. Olla rakkaitteni kanssa, olla sovussa kaikkien kanssa enkä kuluttaa aikaa turhan päiväiseen tappeluun.

Vielä kun saisin rauhalliset yöt takaisin näiden vaikeiden aikojen jälkeen takaisin, minulla olisi kaikki mitä haluan tällä hetkellä <3

<3<3

Elämän muutos suunnat :)

Viime kerrasta onkin aikaa, kun kirjoteltu on. Sitä elämän tilannetta jos vertaa nykyiseen, en edes keksi sanoja muutokseen. Muutos on päätä huimaava. Välissä on työpaikka vaihtunut monta kertaa, yksi parisuhde päättynyt ja toinen alkanut. Perheen kanssa lomamatka vietetty ja uusia mielenkiinnon kohteita löydetty. Ainiin, se ehkä isoin muutos elämässä. Ostin oman talon ja olen onnellinen.

Talvella olin allapäin koko ajan ja hermot aivan kireäällä. Sitä jatkui todella pitkään ja se valitettavasti rupesi näkymään ihan arkielämässä todella paljon. Kiukkusin todella paljon, hermostuin pienestä, mutta välillä myös syystä. Huhtikuun aikana menetin monia yöunia, kärsin huonosti nukutuista päivistä, en jaksanut olla töissä kunnolla. Kunnes päätin, että siihen on tultava loppu. Siitä ei tullut enään vaan kertakaikkiaansa yhtään mitään. Minulla oli paha olla, minun lähimmäisillä oli paha olla. Valitettavasti ratkaisu ongelmaan oli erota. Erosimme kuitenkin sovussa ja kavereina.
Eron jälkeen päätin, että muutan takaisin sinne, mistä olin muuttanut Lohjalle, Nummelaan.
Touko- ja kesäkuu meni todella nopeasti, siihen liittyi ulkomaan matka perheeni kanssa, muutto Nummelaan ja sinkku aikaa.

Kesäkuussa eräs henkilö laittoi minulle viestiä, että oli nähnyt minut edellisenä päivänä. Hän myös kertoi olevansa hieman ihastunut minuun. Olimme siihen aikaan kavereita, jos niin voi sanoa. No, hän tuli käymään, jäi yöksi ja ... tarviiko muuta sanoa. Olin myyty ja ihastunut. Siitä lähtien olen ollut onnellinen, oikeasti! Olemme edelleen onnellisesti yhdessä, nyt kihloissa.
Ainahan niitä ongelmia on ja varsinkin uusissa suhteissa, mutta niistä on tapana selviytyä rakkaudella. Jos voi rehellisesti sanoa, en uskonut koskaan itse, että meistä tulisi pari. Tästä jälleen opin, etten jatkossa enään sano "ei koskaan".

Tämän parisuhteen myötä olen löytänyt uusia intohimoja, vanhoja mutta silti uusia kiinnostuksen kohteita. Sanat urheilu ja liikunta on vahvasti nykyään meidän elämässä. Avomieheni harrastaa jalkapalloa ja salibandya ja näiden lisäksi vielä valmentaa jalkapallo junnu joukkueita. Minun arki-iltani meneekin sen myötä jossain näissä harrastuksissa mukana.
Olen samalla löytänyt itselleni vanhan kiinnostuksen ja innostuksen, kuntosali. Ja vihdoin kumppanini on se, ketä lähtee kanssani salille mukaan.

Suurin muutos elämässäni, oman talon osto. Ostin siis oman talon, minkä pitäisi valmistua ensi vuonna kesäkuussa. Talo tulee olemaan rivitalo, päätyasunto. Ihana päästä omaan kotiin, aloittaa kodin tekeminen ihan alusta, sisustaa ja kaikki värit minä itse saan päättää. 

Vielä pitäisi siis kituutella vuokra-asunnossa jonkun aikaa. 

Kaikkien näiden muutosten ja uusien asioiden myötä, olen tajunnut. yhden asian. Päätös erosta huhtikuussa oli aivan oikea. Toki silloin tämä kirpaisi pitkän yhteisen taipaleen jälkeen, mutta se oli vain tehtävä. Ja olen myös huomannut, että päätös toisen osapuolen kannalta oli oikea. Hän on onnellinen ja iloinen eikä joudu kuuntelemaan minun kiukuttelua. 

Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi <3 :) Kyseinen kuva on otettu, kun tulimme pois risteilyltä viikko sitten tiistaina. Kihlat vaihdettiin 28.9.2015 eli 3kk siitä, kun tämä mies ilmestyi elämääni ja teki minusta onnellisen!

<3 <3

Epäonnistuminen ja vuoden vaihdos..

Tästä on aikaa, kun kirjoitin viimeksi näin julkisesti.. Syy aikoinaan, vuosia sitten oli lopettamiseen se, että sain kuulla niin paljon kaikkea huonoa ja turhaa minusta. Minun ei tarvinnut tuolloin kestää sellaista. Ajattelin, kun nyt aloitin tämän kirjoittamisen uudestaan, ettei enään sellaista tunnetta tulisi. Olin väärässä. Muka ystäväni ja kaverini.. negatiivistä palautetta ympäriinsä, ei edes perheen tukea. Voin kertoa, että tunsin itseni tyhmäksi, idiottiksi ja varsinkin kun tiesin, että epäonnistuin jälleen kerran..

Tämän blogin kirjoittamisen aloitin, kun starttasi Cambridge- dietti minulla. Se kesti kyllä, mutta olin liian heikko. Painoa kyllä lähti putoamaan ja saavutinkin 10kg pudotuksen. Sen jälkeen putosin itse, nimittäin maan alle. Läheni jouluaatto, sairastuin pahasti ja olin muutaman päivän käymässä lääkärissä, totesin, ettei minusta ole tähän. Astamani paheni, en saanut henkeä.. minua pelotti. Rakastan työtäni, perhettäni, ystäviäni, MUTTA silloin kun tukea tarvitsin, oli vain työtoverini ja lähimmäiset ystävät lähellä auttamassa ja tukemassa.
Minun painon pudotukseni jäi siis siihen, luovutin.. Olin heikko, voimaton ja ahdistunt. Tunsin itseni luovuttajana siinä vaiheessa. Kuitenkin päätin, että kiloja lähtee vaikka väkisin. En ole tyytyväinen itseeni, en ole vuosiin ollut. Siihen on matkaa todella paljon, mutta minä aijon pystyä siihen kyllä, vaikka se veisi aikaa.

Tällä hetkellä elämäni on neutraalia. Töitä, vapaa-aika, harrastukset ja lähimmäiset. Lähimmäisiin kuuluu rakkaani ja muutama hyvä ystävä. Kun uusi vuosi vaihtui vuodeksi 2015, päätin jättää kaikki "ystävät", ketä ei oikeasti sitä ollut. En hylkää kokonaan, mutta pidennän välimatkaa. Minä en ole tyhmä, vaikka ehkä siltä näytän. Tajuan kyllä, kun seuraani ei kaivata. Minä luulin, että olisimme kestäneet kaikki jyrkänteet, ylä- ja alamäet, mutta putosin matkasta ja jäin yksin. Nykyään mietin todella tarkkaan, ketä ovat oikeasti ne tärkeimmät ja luotettavimmat minulle. Niitä ei ole montaa lähelläni, mutta ne muutamatkin ovat sitäkin tärkeimpiä. Toivon, etten joudu pettymään myös heidän kohdalla.

Nyt, kun puran pahaa oloani näin kirjoittamalla, tajuan kuinka yksin oon loppuen lopuksi. Ei minulla ole kuin rakkaani, koiramme, sisarukset ja muutama hassu ystävä. No näillä on mentävä, jatkettava elämää täysillä, sillä elämme täällä vain kerran tätä elämää. 

Aina voi onnistua, kun vaan on halua..

Nyt kun kirjoitan, istun työpaikan sohvalla ahkeroiden viimeistä yötä.. Eli kaikki 5 yötä kohta selätetty, wuhuu!! :)

Mulla oli tänään tapaaminen valmentajan kanssa ja oli ensimmäinen viikko takana Cambridgen kanssa.. Hirveen nälkäinen viikko takana, musta tuntu et koko ajan on hirvee nälkä.. Mutta tämä kannatti, koska ensimmäinen viikko ja -4,4kg. Mä oon ihan hemmetin tyytyväinen itseeni ja tosta tuloksesta. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa ja parempaa tulevaisuutta :)

Viikonloppu ja alkuviikko on mennyt vain töissä ja nukkuessa.. Ei paljoa aikaa kavereiden tai rakkaan kanssa, mutta onneksi ne ovat kuitenkin tukena kaikessa ja vain puhelimen päässä.

Nyt kun työt on tehty hetkeksi, voi hieman levähtää ja rentoutua. Torstaiksi varasinkin hierojan, koska muuten mun hartiat on verrattavissa kallioon.. Niin kovat ja kipeät :/ Perjantaina onkin sitten meidän vpk kouluttajien pikkujoulut, saa nähdä mitä niistä tulee :) aluksi mennään syömään Amarilloon ja siitä jatkuu matka todennäkösesti meidän paikalliseen Petteriin. Loppu viikonloppu menee varmaankin hyvien ystävien seurassa ja hauskaa pitäen! :)
Sunnuntaina on hyvä lähteä sitten taas valvomaan, eli työ öitä 3 edessä.

Nyt jatkan työn tekoa reippaana ja hyvinvoivana :) Hyvää yötä ja hauskaa viikkoa! :)

Uusi alku vai vanhan ajan peittäminen??

Nyt kun tämä minun kirjoittaminen tuli muutaman kaverin tietoon, minulta kysyttiin se mitä pelkäsin.. "Miks sä haluut jakaa sun elämää kaikkien ihmisten tietoon. Yritätkö tällä kaikella peittää sun vanhan ajan ja aloittaa alusta. Luuleks sä oikeesti, että sä pystyt tohon." Pahin kuitenkin oli.. "Et sä muutu mitenkään, vaikka nyt saisitkin kiloja pois. Ne tulee hetkessä takaisin ja olet taas se sama vanha läski.." Tämä kommentti sai minut itkun partaalle ja olin jo lähellä lopettamassa, kun takosin itselleni taas päähän.. ÄLÄ kuuntele muiden kommmentteja, sinä itse tiedät mikä on hyvä ja mihin pystyt.
Asioita kun rupesin miettimään, tajusin asian yhdestä "ystävästäni".. Hän ei ole semmoinen. Kuka ystävä ei tue toista ystävää hänelle tärkeässä asiassa. Näiden asioiden jälkeen aloin miettimään, ketä minua kannustaa tässä projektissa.. minun perheeni, ja yksi hyvä ystävä. Näiden asioiden kohdalla tulee miettineeksi ystävän oikeaa merkitystä..

Tänään muuten on ollut ihan hyvä päivä Cambridgen ohella.. Ihan hirveä nälkä vain ollut, mutta sitten kun saa taas syödä niin nam nam, pärjää taas 4 tuntia. Tänään olen myös löytänyt pari lempimakua noista pirtelöistä.. Ne kaikki ei ole niin hyviä, vaikka kuinka toivoisi. Vaakaa kotona ei omista, en tiedä onko vielä mitään tuloksia syntynyt, mutta tiistaina sen näkee. Tiistaina on valmentajan tapaaminen ja ensimmäisen viikon läpikäyminen. Samalla ostan taas lisää viikoksi ruokia.
Tässä olen huomannut valmentajan tärkeyden.. Ennen olen kokeillut kaikkia Easydiet, Nutrilett.. painon pudotukseen, pyh, epäonnistunt juttu heti alussa. Siinä ei ole mukana sitä tukea ja turvan tunnetta. Olet omillasi. Nyt tiedän, että jos tulee sellainen olo, että ahdistaa, ei tee mieli.. Soitan vain valmentajalleni, laitan viestiä ja hän on tukena ja juttelee kanssani. Toki asioita helpottaisi se, jos läheiset ja ystävät olisivat kannustamassa, mutta jos ei niin ei haittaa. En karista kiloja heidän takiaan pois, vaan itseni takia. Jotta minulla olisi itselläni hyvä olla, olisin tyytyväinen itseeni enkä häpeäisi peilikuvaa.

Huomenna alkaakin sitten taas yöputki, joten saattaa olla, että tulee muutaman päivän kirjotus tauko. Mutta nou hätä, palaan kyllä.. Aina on hyvä jatkaa kohti unelmaa, vaikka fiilis ois kuinka matalalla.

New start in my life :)

Elämässäni on aika aloittaa uusi alku ja milläs muullakaan kun kuntokuurilla ja paremmilla tuloksilla. Jotkut aloittavat puhtaalta pöydältä uuden vuoden jälkeen, mutta nyt minä teen poikkeuksen ja starttaan nyt. Toki minua jännittää mitä lähipiirini tai muuten minut tuntevat ajattelevat tästä kirjoituksen aloittamisesta, mutta juuri nyt minulla on tunne IHAN SAMA! :) Haluan itsetuntoni kohenevan ja se alkaa sillä, kun yritän unohtaa muiden mielipiteet minusta. 

Kerron hieman itsestäni ensin, kiinnosti sinua tai ei :)
Eli olen 20-vuotias naisen alku Lohjalta, en ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni. Minulla on ollut pitkään huono oma tunto, kun olen päästänyt itseni näin repsahtamaan. Olen ollut koko elämäni melkeinpä ylipainoinen ja ollut se kiusauksen kohde. Nyt se kuitenkin jää taakse.. Minulla on hyvä fiilis ja toivon, että näiden hetkien aikana tulen unohtamaan entisen minäni.. 

Elämässäni mukana kulkee ja tukee kaikissa tilanteissa tärkein ihminen minulle, oma kultani ja meidän koiramme. Myös tukemassa mukana on minun muu perheeni (isä,äiti, sisko ja veli). Työkseni teen lähihoitajan työtä, vanhempien ihmisten hoidon parissa. Eli fyysisesti sekä myös henkisesti välillä raskasta. Uskon ja toivon, että tämän elämän tapa remontin aikana myös oma mieli muuttuu parempaan päin ja jaksaisin paremmin sekä henkisesti että fyysisesti. 
Aina sitä olen yrittänyt, että muutan ruokailu tottumuksia, syön terveellisesti, liikun paljon.. Tuloksetta. Kaikkien näiden kertojen jälkeen edelleen, minulla on huono olla ja häpeän itseäni.

meidän karvainen otus<3

Elämän tapa muutoksen olen aloittanut nyt tänään 3.12.2014. Aloitin Cambridge-laihdutus ohjelman, missä on mukana oma valmentaja tsemppaamassa koko aika. Ja kyllä, minä uskon, että tällä ohjelmalla saan tuloksia aikaan. Oli ne sitten pieniä tai hieman suurempia. Oma tavoitteeni on, että olen tyytyväinen lopussa itseeni ja että voin hyvillä mielin lähteä reissuun ensi vuonna toukokuussa. En odota mitään bikini kuntoa tulokselta, mutta edes -30kg nyt tästä tilanteesta, olisin aivan tyytyväinen itseeni. 

Nyt tän kirjoituksen jälkeen, mieleeni pamahti lause.. Miksi sä aloitit tän kirjoittamisen? Siihen en tiedä vastausta vielä, mutta uskon löytäväni sen ajan myötä. Monet kertovat, että kirjoittaminen rauhoittaa ja antaa syytä jaksamaan.. liekkö syitä myös minulle :) 

Nyt hyvää yötä kaikille ja huomenna on päivä uusi! :) 

❤